Koska saa sanoa?

Tänään kahvilla ystäväni kysyi multa "rakastatko sä sitä?" Hetken mietin, olin hiljaa ja kysyin "koska voi sanoa että rakastaa?".

Niin tosiaan, koska voi sanoa että rakastaa?

Rakkaus on vaikea asia, ainakin minun mielestäni. Voiko rakkautta olla ensisilmäyksellä? Onko se mahdollista? Voiko viikon päästä, tai parin tunnin päästä jo sanoa että rakastan häntä? Voiko kuukauden tai puolen vuodenpäästä sanoa rakastavansa häntä? Koska voi sanoa niin?..

Siinä ystävänikanssa keskusteltiin tästä. Toiset sanovat jo parin tunnin päästä että rakastaa toista. Jotkut eivät usko sitä ja nauravat sille, toiset onnittelevat. Jotkut vasta sanovat että rakastaa voi vasta parin vuoden päästä, mutta voiko vasta silloin? Tai vielä silloinkaan? Vai voiko rakastua parissa tunnissa?

Rakkaus, mikä ihana asia. Minun mielipiteeni rakkauteen on se, että sitten kun itsestään siltä tuntuu niin voi sanoa rakastavansa toista. Rakkaus ei katso aikaa kauanko pitää olla ihastunut että rakastaa. Rakkaus on todella henkilökohtainen asia, eikä muiden mielipiteiden pitäisi antaa vaikuttaa siihen. Uskalla sanoa "Rakastan sinua" sitten kuin siltä tuntuu. Ja kun siltä tuntuu, niin muista muistuttaa toista siitä että rakastat häntä oikeasti.

Jos joku sanoo rakastavansa toista, niin kunnioittakaa sitä. Ei ole väliä henkilöiden iästä, tai mistään. Rakkaus on rakkaus, ja rakkautta on monen laista, jokainen rakkaus on kaunista.

Koska itse olet viimeksi sanonut rakkaalle "Rakastan sinua"? Elämä on lyhyt.

Itse voin näin pohdinnan jälkeen totea olla rakastunut.

RAKKAUS RAKKAUS RAKKAUS kuinka monta rakkaus sanaa mahtuun yhteen tekstiin?

Rakkaus sanasta on tehty kauhea mörkö sana jota ei saa sanoa. Mutta miksi ei? Miksi en voi sanoa rakastavani häntä? Pelätäänkö rakkautta? Jos pelätään niin miksi? Jotkut sanovat että rakkautta ei ole olemassakaan... No mutta mitä sitten on olemassa? Miksi pitäisi sitten rakkautta sanoa, mikä sana korvaisi tämän sanan ja sen merkityksen? Olkaa rehellisiä, älkää pelätkö tunteita, niitä on kaikilla ja niitä pitäisi näyttää. Kaikki eivät siihen pysty suoraan, mutta tapoja näyttää tunteita on muitakin tapoja kuin sanomalla. Pää asia että näytät ja osoitat tunteesi muille, varsinki rakakkaillesi.

JA vielä.
Mielestäni rakastaa voi monta kertaa elämänsä aikana, sillä se on se hetki sun elämästä. Miksi ei voisi rakastaa useamman kerran elämässä? Kuka määrittelee rakkauden, tai mikä? Jos siltä nytten tuntuu että rakastaa, niin antakaa rakastaa ja täysillä! Eämä tosiaan on lyhyt ja koskaan ei tiedä mitä tapahtuu joten ottakaa siitä ilo irti. Älkää pelätkö rakkautta, se voi olla hetkellistä, se voi olla pidempää, mutta kumminkin rakkautta joka tuntuu aivan tajuttoman mahtavalta. Itse rakastan ystäviäni, läheisiä, perhettäni ja kumppaniani enkä pelkää sanoa heille että rakastan heitä, tai kertoa muille rakastavani heitä.

Aivotoimintaa havaittu?

Olen tässä nyt  pohtinut hirmusesti tätä kirjoittelua. Mitä haluan kertoa, mistä haluan sanoa, kuinka paljon haluan kertoa? Miten kirjoittaa? Pitääkö kirjoittaa kun puhuisi toiselle, vai itsekseen? hmm...

Noh kirjoitan kun kirjoitan, mitä sen enempää miettimään..... Tästä se lähtee!.

Mitä tein tänään? Noh, aika paljonkin kaikkea, aika meni kuin siivillä ja ravattu pitkin helsinkiä edes takas.. Nyt makaan sängyllä, syön suklaata ja tätä kirjoitan.

Aamu alkoi ihan päin v****a... Joo herätyskello oli soimassa, mutta laitoin sen sit unissani pois ja jatkoin nukkumista.. Ei mitään muistikuvaa moisesta.. Siinä sit heräsin 45 minuuttia myöhemmin kun olisi pitänyt herätä ja katsoin kelloa ja ensimmäinen ajatus oli että EI S*****A.. Äkkiä kahvinkeitin päälle josta unohdin laittaa vedet... kunnes hetkenpäästä ihmettelin ettei ääntä kuulu.... Kahvit nassuun ja suihkuun, tukka hyvin naama kuntoon ja jotkut ensimmäiset vaatteet päälle mitä käteen tarttui.. Kävelin ratikkapysäkille hyvissä ajoin ajatellen ettei tässä ees kiire tullukkaan. Katoin pysäkin siitä aikataulujutusta että ah noni, minuutin päästä tulee spora, ja sieltähän se tulla rullaili. Hyppäsin sporan kyytiin ja sen mukana mentiin kunnes se kääntyi "väärään"suuntaan.. Ajatus oli että voinyt J*******A tämäkin vielä että kuski ajaa vahingossa väärään suuntaan tai on joku ratatyö steissillä... kysyin siitä vieressä olevalta että onko tuolla joku ratatyö kun tämä ei mene sinne? Vierustoveri katsoi oudosti ja totesi että "öö ei, tää on ykkönen, ei tän kuulukkaan tuolta mennä".... Ja arvaappa kuinkanopeasti hakkasin sitä stoppi nappulaa kun tajusin hypänneeni väärään sporaan...... no sieltä sitten kävelin joku kilometri kuin hullu, en oo varmaan koskaan noin nopeasti kävelly kilometriä... MUTTA kerkesin, eli loppu hyvin kaikki hyvin..

Palaverissä olin vähän ulapalla, ajatus ei juossu.. Palaveri loppui ja ajattelin että käyn kahvilla ja moikkaamassa Kansallisteatterilla kaikkia kun tässä on vähän aikaa. Teatterilla on aina ihana käydä, vahtimestari aina ilosella päällä vastassa ja kaikki työntekijät aivan ihania, ikävä sitä paikkaa! Ja siksi käynkin teatterilla aika usein kahvittelee ja rupattelee kun aikaa on. Okei, oli mulla oma lehmä ojassa tällä reissulla. Sain tietää että erääseen näytelmän harjoituksiin halutaan koe yleisöä niin menin sitä sieltä kyselemään että pääsisikö katsomaan kumppanin kanssa sitä, no päästään.

Teatterilta menin ennalta sovitusti tämän paremman puoliskon kanssa sen työpaikalle lounaalle ja sieltä sitten tulin himaan käymään hetkeksi kunnes lähdin kaverinikanssa kahville. Käytiin kahvittelee stokkan yläkerrassa Fazerilla ja rupateltiin niitä ja näitä. JA tietenkin, ainakun ilmaseksi saa niin pitää ottaa. Eli Fazerilla on tullu sellanen mobiili etukorttijuttu? Ja kun sen lataa puhelimeen niin sai tuollaisen hyvän suklaalevyn ilmaiseksi. Eli kahvittelun jälkeen hain suklaani ja lähettii himan suuntiin. Ja kun kotimatkalla kattelin tota äppiä puhelimessa niin siellä näköjään on erinlaisia etujakin, iha ok etuja jopa. Mutta saas nähdä tuleeko käytettyä, ainakin suklaata sain ja olen iloinen... Oli muuten hyvääkin jopa! Noh.. Koska suklaa olisi pahaa?..

Häh?

Okei. Moi.

Olen kauan jo harkinnut blogin aloittamista. Ehkä suurin ongelma on ollut se että suurimmassa osissa blogeista on jokun ns. "kaava" mitä ne tuottaa, mutta itse en osaa määritellä tätä millään tasolla. Tiedän että tulen kirjottelemaan laidasta laitaan juttuja, kertomaan itsestäni, omista tuntemuksistani, mielipiteistäni ja ihan kaikesta maan ja taivaan väliltä.

Ensinnäkin haluan kertoa että aloitan tän tekemisen huvin ja urheilun vuoksi (penkki urheilua parhaimmillaan HUHHUH) ja toiseksi, äidinkieleni on suomi ja olen täysin supi suomalainen, kyllä, mutta en aina osaa kumminkaan kirjoittaa saatikaan puhua sitä aivan täysin virheettömästi, välillä tulee omia uusia sanoja?. Suurimpia ongelmia on pilkun nussiminen kirjaimellisesti. Laittelen pilkkua vähän välin minne sattuu vaikka ehkä ei olekkaan oikein aseteltu tekstiin, mutta itse ajattelen pilkut että ne ovat hengäsdys taukoja?. Enkä ole mikään yhdyssananörttijokapiikkaisijokaisestavirheestä, okei? saatikaan oikeinkirjoituksesta sillä en lue enkä ole lukemassakaan kaikkia tekstejä läpi etsien virheitä..  Noin, jos nyt jo nousi karvat pystyyn niin oivoi, voih, oivoi, harmi...

Joko tän voi aloittaa? Mutta mistä aloittaisin? Kerronko heti kuka missä millanen? Vai oonko salamyhkänen? Hmm.. Siinäpä vasta pulma. Tekisi mieli heti kirjoittaa romaani kuka ja mistä, mutta en tiedä... Onko vähän tylsää? Mistä muut on aloittanu bloggauksen? Hmm... En osaa sanoa, en lue blogeja. Okei "luen" välillä eli selaan vaan kuvat, ja jos joku jännä mielenkiintonen kuva tulee vastaan niin ehkä sit luen kuvatekstin, ja jollei tämäkään riitä mieleni tasoittamiseen niin ehkä sitten olen urhea ja luen tekstin.. Sitä tapahtuu harvoin.

No joo.. Voisin tätä pätkää kirjottaa vaikka läpi yön sillä pidän ns. yksin kirjoittamisesta. ( Onko tämän blogin kirjoittaja joku hullu? Ken tietää, moni arvaa) 

Sen vielä sanon että olen nuori aikuinen, asun yksin, ei elukoita, välillä villakoiria vilisee nurkissa, seurustelen, ei ole lapsia ja ei varmaan tulekkaan olemaan jollei maailman kirjat mene sekaisin ja asun suomen lontoossa, eli Helsingissä. Riittääkö tämä alkutekstiin? No mä ainakin nyt tän lopetan, kaveri tulossa käymään.